KKO:1995:27
- Asiasanat
- Rattijuopumus
- Tapausvuosi
- 1995
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 94/348
- Taltio
- 759
- Esittelypäivä
Vastaaja, jonka veren alkoholipitoisuus ajon jälkeen oli 1,57 promillea, oli kuljettanut autoa lyhyen matkan ajoneuvoliikenteeltä suljettuna olleessa pysäköintihallissa. Rattijuopumusta ei pidetty törkeänä.
RL 23 luku 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin raastuvanoikeuden päätös 21.1.1993
Raastuvanoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 13.12.1991 Helsingissä kuljettanut eri kaduilla henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon jälkeen oli ollut 1,57 promillea ja olosuhteet olivat olleet sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. A oli ajaessaan pysäköintihallin ajoluiskalla jättänyt noudattamatta olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vahingon välttämiseksi seurauksin, että hän oli kuljettamallaan ajoneuvolla törmännyt ajoluiskan päässä olleeseen nostopuomiin, jolloin se ja auto olivat vaurioituneet. A:n varomattomuus oli ollut omiaan vaarantamaan liikenneturvallisuutta.
Sen vuoksi raastuvanoikeus tuomitsi A:n tieliikennelain 3 §:n ja 98 §:n sekä rikoslain 23 luvun 2 §:n ja 7 luvun 1 §:n (613/74) nojalla yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta ehdolliseen 30 päivän vankeusrangaistukseen 30.6.1994 päättyvin koetusajoin ja sen ohella 50 päiväsakkoon. Lisäksi A määrättiin ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 31.1.1993.
Helsingin hovioikeuden tuomio 8.3.1994
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A kertoi, että hän oli kuljettanut autoa vain muulta liikenteeltä suljetussa pysäköintihallissa sekä vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän rattijuopumuksen sijasta rattijuopumukseen ja että rangaistus joka tapauksessa lievennetään sakoksi. Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen, jossa syyttäjä totesi, että A oli kuljettanut autoa vain pysäköintihallissa ja että syytteessä oleva sanonta "eri kaduilla" oli siten epätäsmällinen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.2.1995
Perustelut
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A ei ole 13.12.1991 Helsingissä kuljettanut henkilöautoa eri kaduilla, vaan ajo on tapahtunut vähän puolenyön jälkeen eräässä pysäköintihallissa, joka tuolloin on ollut suljettuna ajoneuvoliikenteeltä. Ajomatka on ollut lyhyt, ja ajo on päättynyt auton törmätessä ajoluiskan päässä olleeseen puomiin. A:n veren alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 1,57 promillea. Olosuhteet, joissa ajo on tapahtunut, eivät kuitenkaan ole olleet sellaiset, että teko olisi ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. A:n ei sen vuoksi voida katsoa syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen, vaan hänen viakseen jäävät rattijuopumus ja liikenteen vaarantaminen, joista hänet on tuomittava yhteiseen sakkorangaistukseen.
Lainkohdat
Tieliikennelaki 3 §, 98 § Rikoslaki 23 luku 1 §, 7 luku 3 § (697/91) Laki rikoslain muuttamisesta 19.4.1991 (697/91) voimaantulosäännöksen 3 momentti
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan.
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Rattijuopumus 13.12.1991 2) Liikenteen vaarantaminen 13.12.1991
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
Yhteinen sakkorangaistus
50 20 markan päiväsakkoa eli sakkoa 1 000 markkaa.
Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Valkonen, Nouro ja Tuukkanen. Esittelijä Marjo Naapi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Taipale, Shonen, Wirilander ja Pellinen. Esittelijä Kari Vesanen.